Assista...

Koska blogi on vielä aivan uudenkarhea, lienee paikallaan postata pienet kirjoittajien esittelyt. Minä, Assi, olen 22-vuotias neitihenkilö, jonka urheilullinen aktiivisuus on jo vuosia perustunut koiran kanssa lenkkeilyyn ja penkkiurheiluun. Lapsena harrastin useita lajeja, suosikkina yleisurheilu, jossa menestyinkin piiritasolla erittäin hyvin. Yläasteikään tultaessa kiinnostus harrastuksia kohtaan kuitenkin hiipui, ja viikonloput vietettiin yleisurheilukenttien sijaan kotibileissä - ja läski alkoi kertyä. Lapsena söin terveellisesti, mutta vanhemmiten ruokapuolikin on mennyt melko retuperälle, joten muutoksen on ehdottomasti lähdettävä lautaselta. Ongelmanani on hyytelöstä muodostunut selkärankani, sillä kyllähän minä aina olen tiennyt miten pitäisi syödä, mutta ruokavalion toteutus ei suinkaan ole niin helppoa kuin sen mahtipontinen suunnittelu.

Opiskeluni Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouslinjalla ovat opinnäytetyötä vaille valmiit. Motivaatio opparin kirjoittamiselle on kuitenkin kertakaikkisen hukassa, sillä käyn töissä, ja lähes kaiken vapaa-aikani vievät kaverit, mopsukka ja liikunta. Rakastan hyvää ruokaa, shoppailua, matkustelua ja kavereiden kanssa touhuilua.

Perheeseeni kuuluu kaksi vanhempaa siskoa, joista toinen treenaa myös samalla salilla kuin minä. Lisäksi äitini ja isäni, joista äitini on jokaisen liikkuvan ihmisen esikuva. Kymmenen kilometrin juoksulenkit eivät tunnu yli viisikymppisissä reisissä, mutta ne näkyvät! Äitini kroppa onkin timmimmässä kunnossa kuin 30 vuotta nuoremmalla tyttärellään... 

Perheeni on minulle kaikki kaikessa. Nykyään siihen kuuluu myös pieni ja touhukas, sadesäätä lukuunottamatta aina innokas lenkkikaverini Topi-mopsi. Asumme Topin kanssa kahdestaan Porin keskustassa ja kävely-/nuuhkuttelulenkkimme venyvät usein monienkin kilometrien mittaisiksi. 

Minttu-sisko, äiti ja minä

Sanonnan "läski tulee helposti, mutta lähtee hitaasti" allekirjoitan täysin. Muutaman vatsaan ällöttävästi kerääntyneen kilon karistaminen ei todellakaan ole herkkusuulle helppoa, ja niitä muutamaa kiloa laihduttamani aika voidaankin mitata vuosissa. Nyt, keväällä 2012 olen jälleen päättänyt olla kesällä rantakunnossa. Kaverin opastuksella ja tuella, treenistä saadulla mielihyvällä, motivoivilla kuvilla ja uusilla, ihanilla pikkukesämekoilla olen päättänyt vihdoinkin psyykata itseni sellaiseen kuntoon, että voin itse olla itseeni tyytyväinen. Valehtelijapaidat ja -mekot jätän mieluusti pölyttymään kaapin perälle, kun voin pitkästä aikaa pukea päälleni mitä haluan! 

Koska aerobinen liikunta on tärkeä tekijä rasvanpoltossa, on minun aika lähteä lenkille. Sunnuntaina jalkatreenistä kipeytyneet lihakset huutavat yhä hoosiannaa, mutta lepäämäänhän tässä ei aleta! Siispä ylös, ulos ja lenkille, iltapäivällä vuorossa salitreeni Jonnen kanssa. 

Mukavaa ja urheilullista vapunpäivää kaikille! 

-Assi